Ennen lähtöä ARCin seminaareissa Las Palmasissa käsiteltiin mm. yllättäviin tilanteisiin varautumista. Yleisöä nauratti jokaisen käsitellyn asian yhteydessä esityksen pitäjän toteamus: tämäkin tapahtuu aina pimeällä. Niinpä ei tullut yllätyksenä, että syyskuussa asennettu uusi autopilotti hajosi seuraavana yönä kello neljältä jumittaen samalla veneen koko ohjausmekanismin. Ruorissa ollut Tapsa T pani veneen näppärästi piihin – miten se onnistui ilman peräsimiä, jäi kipparille mysteeriksi. Kippari pääsi taas töihin suosikkipaikkaansa styyrpuurin konehuoneen lämpöön vaihtamaan autopilotin työyksikön tilalle vanhan laitteen, joka oli varalla johdot valmiiksi kytkettyinä. Vielä virran ja tiedonsiirtoväylän kytkentä vanhaan ohjaustietokoneeseen, ja automaattiohjaus pelasi taas. Nyt ei kuitenkaan enää ollut varajärjestelmää, joten työyksikön hyvinvointia ryhdyttiin seuraamaan päivittäin. Puutteena aluksen lääkintävarustuksessa todettiin stetoskooppi: sillä olisi ollut hyvä seuloa sivuääniä ja enteillä vikoja työyksikön puurtaessa yksitoikkoista edestakaista liikettään peräsimen varressa.
Seurasi pari heikkotuulisempaa päivää; ajettiin välillä jopa koneillakin. Koneiden osalta oli sovittu, että niitä käytetään kisan sääntöjen sallimissa puitteissa pläkästä pois pääsemiseksi, koska paikallaan seisominen olisi vielä tuhoisampaa kuin konetunneista laskettava lisäaika.
Purjeet läiskyivät ja hermot kiristyivät. Lähes koko Itä-Atlantin kattava heikkotuulinen virtaus hyydytti vauhdin ja söi miehistöä. Aiemmin yhteisesti laadittu ja toteutettu strategia kyseenalaistettiin kevyin perustein – tyynessä kelissä oli kaikkien helppo tehdä viisaita ehdotuksia etenemisvaihtoehdoiksi.
No – pienen linjattoman sekoilun jälkeen itäkoillinen ‘trade wind’ virisi aikanaan uudelleen, ja matkanteko normalisoitui reipasvauhtiseksi myötätuulipurjehdukseksi länsilounaaseen. Tuuli yltyi paikoitellen navakammaksi, ja aallon koko kasvoi kaiken aikaa. Ajettiin spinnulla, virsikirjalla tai sivumyötäiseen leikaten, sen mukaan miten tuuli ja aallokon kanssa ristiin osuva maininki sallii. Tropiikin aurinko paistoi lämpimästi. Keulassa trampoliiniverkolla oli mukava lojua tuulen huuhtoessa kroppaa molemmilta puolilta ja katsella syvänsinisen 26-asteisen meriveden syöksymistä yhdeksän solmun nopeudella runkojen välistä. Aamuisin merivahti siivosi verkolta puoli tusinaa sinne yön aikana laskeutunutta lentokalaa.
Torstai-iltana pyydyksiin iski pitkästä aikaa kala: 1,3-kiloinen delfiinikala, josta tuli seuraavaksi päiväksi oivallinen lounas. Puhdetyöosastolla pidettiin Sweet Janinan ompeluseuran perustava kokous, tavoitteena Sinisen Enkelin kolmas tuleminen. Sillä aikaa vene kulki rauhallisesti keulallaan kolmas myötätuulipurje: 250-neliöinen spinnu, Sinivihreä E-kuppi.
Kippari, kitara, taustalla Sinivihreä E-kuppi
Sweet Janinan ompeluseuran perustava kokous: pikku midinetit Tõdu ja Olli
Muuten matka edistyy tasaisesti vuororutiinin tahdittamana. Olemme lauantaina pikkujoulun viettoon valmistauduttaessa seitsemäs multihulleissa ja 65. koko yli 220 veneen listassa. Luokan kärkivene Timaios III parinsadan mailin etumatkalla lienee jo tavoittamattomissa, mutta ainakin 3-4 sijan parannus olisi mahdollisuuksien rajoissa. Nyt sunnuntaiaamuna on matkaa tehty muutamaa tuntia vajaan viikon aikana yhteensä 1100 mailia. Aluksen kelloa siirretään taas keskipäivällä tunti taaksepäin, koska 30. läntinen pituusaste on ylitetty (UTC -2).
Katamaraanilla Välimereltä Karibialle 