Benalmádena – Fuengirola

Aamu Marina del Estessä 28.10.

Myötätuuli toi meitä pitkin utuista aurinkorannikkoa, jolla velloi vielä tuulen keveyteen nähden uskomaton maininki. Kalastustakin taas yritettiin, tällä kertaa valitettavin tuloksin: vieheesen tarttui lintu. Siivestään koukussa kiinni oleva ällistynyt ulappakiitäjä saatiin kuitenkin vain vähän siipeensä saaneena irti ja takaisin mereen.

Peeter ja Heimar kertovat kalajuttuja

Keulapurjeen läiskymiseen kyllästyttyämme ajettiin koneilla loppumatka Benalmádenaan, joka käytettävissä olevien tietojen mukaan oli suurempi ja tällä mainingilla suojaisempi satama kuin alunperin aiottu Fuengirola.

Pianonsoittajan vapaapäivä: myötätuulipurjehdusta pelkällä keulapurjeella

Kun Sweet Janina taittui Benalmádenan pitkän aallonmurtajan taakse lähestyen jakeluaseman laituria, kävi tällä reissulla ensimmäisen kerran niin, että satamakapteeni oli vastassa käsivarret ristissä: satama on täynnä, menkää muualle. Pienen neuvottelun jälkeen kuitenkin rantauduttiin valvontatornin juureen ja päästiin sopimukseen satama-altaan ulkopuolella aallonmurtajan päässä olevasta betonilaiturin pätkästä, joskin satamakapteeni päivitteli edelleen katamaraanin leveyttä ja sätti kipparia siitä, ettei oltu soitettu etukäteen. Epäselväksi jäi, miten tilaa olisi soittamalla saatu lisää, kun ei sitä seuraavaksikaan yöksi luvattu järjestää.

Sittemmin ilmeni, että yksittäisiä pidemmän veneen paikkoja olisi hyvin pienin järjestelyin voitu yhdistää katillemme riittäväksi tilaksi, mutta satamakapteenilla tuntui olevan jotain katamaraaneja vastaan. Ainoa tähän asti käymämme satama, jossa suhtautuminen ei ollut varsinaisesti positiivista, mutta satamamaksu kelpasi sentään täälläkin. Köysiä vastaanottamaan tullut marinero suhtautui jo avuliaammin ja puhui vielä yllättävän hyvää englantia, pahoitellen aidosti sitä, että satamamaksuun sisältyvä sähkö ja vesi olivat kaukana veneemme letkujen ja kaapelien ulottumattomissa.

Hiekkarannalta heijastuva maininki huuhtoi raskaasti aallonmurtajan ulommassa päässä olevaa betonilaituria, johon vene kiinnitettiin kyljittäin kaksinkertaisilla köysillä. Kaikki fendarit eli lepuuttimet sidottiin huolellisin solmuin kaidetolppien juureen, mutta kyyti tuntui silti hurjalta. Tuuli oli tyyntynyt jo täysin, mutta maininki jymisi edelleen aallonmurtajan takana heittäen pärskeitä suojan puolellekin. Ihmettelimme vinyylin kestävyyttä: kahdenkymmenviiden tonnin massa tempoi köysiä ja puristi muutaman kerran minuutissa fendarit littuun veneen kyljen ja karkean betonin väliin, mutta minkäänlaisia vaurioita niissä ei näkynyt aallokon vihdoin rauhoituttua aamulla.

Aamuyöstä saatoimme Peeterin taksiin; aamulento läheiseltä Malagan kentältä odotti. Avuliaan ja monitaitoisen Peeterin omintakeinen huumori olisi istunut jengiin pidemmältikin, mutta suunnitelman mukainen lopullinen miehistötäydennys oli tulossa maanantaina.

Benalmádena on varsinainen turistirysä; satama-allas kiertyy sisäänpäin ikäänkuin kanaviksi, joiden ulkolaidalla on pari- kolmekerroksisia asuintaloja ja niitä vastapäätä rantaa kiertää kaksikerroksinen ostokeskus. Sieltä löytyvät kaikki kuviteltavissa olevat etniset ravintolat välimeren elävistä argentiinalaiseen härkään ja amerikkalaisiin hampurilaisiin sekä tietysti vaate- ja matkamuistoputiikkeja joka lähtöön. Supermercadoa etsiessämme osui laiturilla kohdalle päiväristeilyjä myyvä neitonen, joka kysyi puhuimmeko englantia vai saksaa, vai mahdollisesti muita kieliä. Heimar ilmoitti puhuvansa myös venäjää ja eestiä, jolloin tyttö kalibroi myyntipuheensa välittömästi oikealle taajuudelle: järgmine laev läheb kell kaksteist! Pesunkestäväksi eestiläiseksi osoittautunut vaalea neito jutteli tovin mukavia, mutta vaikutti silti pettyneeltä siihen, että meillä oli risteilypalvelut omasta takaa.

Rutiininomaisen ruokatäydennysryöstöretken jälkeen päätimme siirtyä kuuden mailin päässä olevaan Fuengirolaan, vaikka sikäläinen satamakonttori ei vastannutkaan puhelimeensa. Meri oli täysin tyyni ja aallokkokin rauhoittunut.

Tuikku näkee delfiinin

Sunnuntai-iltapäivän rauha vallitsi Fuengirolan satamassa. Marinero oli vastassa ystävällisesti tervehtien ja myönsi meille paikan odotuslaiturissa seuraavaan päivään asti. Ilta oli kaunis ja tyyni .

Sunnuntai-ilta Fuengirolassa