Lopulta Biskajan ja Pohjanmeren väliä sahannut matala täyttyi ja väistyi; tilalle tuli korkeapaine ja itäinen ilmavirtaus. Almerimarissa oli vietetty kokin vapaapäivää ja tehty loputtomia huoltohommia, mm. suodattimien puhdistus. Catanan harmaavesitankkien edessä on isot Volvon merivesisuodattimet, konehuoneissa on painevesipumpun lisäksi neljä pilssipumppua per puoli sekä koneen merivesisuodatin ja paapuurin puolella lisäksi dieselgeneraattorin suodatin. Merivesisuodattimetpysyvät näillä vesillä yllättävän puhtaina, mutta pilssipumpuissa näkyy veistämön viimeistelytaso: joka kerta suodattamia avattaessa ne ovat täynnä sahanpurua, lasikuidun pätkiä ja kaikenlaista lastua ja muuta roinaa, jota kulkeutuu sinne kondenssiveden mukana pilsseistä.
Edellisen päivän perusteellisen pesun jälkeen oli yöllä tullut pieni sadekuuro tuoden mukanaan kilokaupalla Saharan hiekkaa, joten kannet olivat taas aamulla punaiset kuin tenniskenttä. Ensimmäiseksi oli siis ohjelmassa kansien huuhtelu. Liikkeelle piti päästä heti, vaikka keittiömestarin munakas muhi vielä uunissa – se nautittiin vasta kun oli saatu isopurje ylös ja genoa vetämään. Myötätuuli tuntui pitkästä aikaa juhlalta, joskin se nyt oli niin suoraan takaa, ettei keulapurje pysynyt vedossa. Tuulta oli kymmenisen metriä sekunnissa, joten oli oivallinen keli kaivaa esiin 200-neliöinen tukevammasta (1,5 oz) tyykistä neulottu spinaakkeri ja ryhtyä vetämään sille sukkaa jalkaan ja skuutteja kiinni.
Köysien ja sukkamysteerin selvittely kesti jonkin aikaa, mutta lopulta spinnu kohosi oikea kulma edellä mastoon ja kaikkien ällistykseksi täyttyi ja kiskoi kutakuinkin oikeassa asennossa veneen välittömästi kymmenen solmun keskivauhtiin.
Tuuli nousi vähän toiselle kymmenelle, ja vene kulki kuin kiskoilla. Huippunopeudeksi kirjattiin gps:n näyttämä 15,1 solmua. Puolentoista tunnin riemun jälkeen kippari huolestui tuulen noususta, joka taas kerran tuli ilman mitään muuta ennakkovaroitusta kuin ns. perstuntuma. Ilmanpaine oli nousussa, pilvet väistymässä ja aurinko tulossa esiin. Spinnua laskettaessa tapahtui sitten se reissun ensimmäinen vahinko, joka sittemmin puitiin ja analysoitiin kuoliaaksi. Purjeen ollessa puoliksi jo sukassa tuulenpuoleista kulmaa ei erinäisistä syistä saatu riittävän nopeasti vapaaksi ja purje täyttyi uudelleen. Samalla hetkellä tietysti 18 m/s:n tuulenpuuska iski isopurjeeseen ja painoi veneen lähes poikittain. Sitä ei paksumpikaan spinnukangas kestänyt, vaan sille sattui ns. vakuutustapahtuma. Synkin mielin pakattiin purje keulaboksiin ja keskityttiin reivaamattoman isonpurjeen laskemiseen 16-17 m/s tuulessa ja korkeaksi nousseessa aallokossa.
Apeina rantauduimme Marina del Esten satamaan, jossa oli onneksi hyvin tilaa manöveerata edelleen reippaasti idästä puhaltelevassa tuulessa. Mooring-köydet antoivat kiusallisesti periksi, joten köysien kiristysoperaatio jouduttiin toistamaan moneen kertaan, jotta veneen perä saatiin pysymään sopivalla etäisyydellä aallonmurtajan kyljestä satamaan asti vellovassa mainingissa.
Illan tunnelmaa ei oikein saatu nousemaan millään, vaikka oltiinkin yhtä mieltä siitä, että huonomminkin olisi voinut käydä: miehistön tappiot rajoittuivat Ollin sormien kärähtämiseen sukan köydessä (purjehdushanskoista huolimatta). Tappio oli loppujen lopuksi vain purjekangasta. Mutta silti…
Marina del Este on varsin viehättävä satamakylä siitä huolimatta, että se on keinotekoinen turistipyydys, jossa ei näy edes paikallisten kalaveneitä. Joitakin veneissään talvehtivia miehistöjä, paljon säilytykseen paketoituja veneitä, viihtyisän näköisiä ravintoloita, supermercado ja venetarvikeliike.
Capitaneriassa oli taas turha tinkiä: kaveri levitteli käsiään, osoitteli tietokonettaan, joka lahjomattomasti laski Sweet Janinan yhdeksän metriä leveän persoonallisuuden mukaan yhteen kahden 25 metrin levyisen satamapaikan hinnat: 2×75 euroa per yö. Olihan voimassa huippusesonkihinnoittelu, joka päättyisi tiistaina kuukauden vaihtuessa. Kippari sai sentään tingityksi vedet, sähkön ja wifi-verkon käyttötunnukst ilman lisäveloituksia. Normaalisti satamamaksuun kuuluvan viinipullon osalta sovittiin korotus kolmeen pulloon, koska veneemme miehistö on sen verran janoista, että kahta viinipulloa vähempää ei kerralla kannata avata.
Tähtikirkas aamu vetäytyi auringon noustessa pilveen. Matka jatkuu vasta capitanerian avauduttua kymmeneltä, koska yleisen tavan mukaan muutama kymppi on vielä kanissa espanjalaista maasähköadapteria vastaan. Seuraava etappi lienee Fuengirola, yksi aurinkorannikon suurimmista turistikeskuksista, joka on sopivasti Malagan lentokentän lähellä miehistönvaihtoja ajatellen.
Lisätietoa veneestä, miehistöstä ja mm. reittikartta löytyy muuten osoitteesta http://www.root.ee/sc/tour.
Katamaraanilla Välimereltä Karibialle 