”Tänään juodaan pelkästään mehua ja kaikkiin kysymyksiin vastataan laulamalla!”, kuului aamun ensimmäinen positiivinen uhkaus. Aika paha veto veneessä, jossa sentään viisi päivää sitten ostettu ranskalainen rosé katsotaan jo vuosikertaviiniksi.
Edellisenä päivänä oli suoritettu 67 mailin moottorimarssi Ibizalta mantereen lähimmässä kaakkoiskulmassa sijaitsevaan Puerto Morairan sympaattiseen satamaan. Nouseva vastatuuli oli nostanut aallokon, joka jätti Palma Radion mittausten mukaan parimetrisen mainingin kohisemaan pitkän aallonmurtajan ulkoseinustaan. Sisäpuolella odoteltiin Catanan huoltopartiota kohtaamaan aiemmmin kuvattuja teknisiä haasteita.
Iltapäivällä huoltokaksikko ilmoittautuikin lupaustensa mukaisesti edellisen keikan päätyttyä. Toinen ranskalaisista nuorista miehistä puhui englantia, toinen mitä ilmeisimmin osasi korjata veneitä. Tervehdittyään herrat katosivat ripeästi konehuoneen puolelle tutkimaan käynnistysongelmaa. Syyksi paljastui koneen korjauksen aikana irronnut kontakti jossain mahdollisimman näkymättömässä paikassa. EVC:n kahvoissa vilkkuivat silti edelleen vihreät ja punaiset valot kuin joulukuusessa – niiden osalta kaverit nostivat kädet pystyyn. Kippari päätti teipata valot ns. j-teipillä umpeen seuraavan yöpurjehduksen ajaksi.
Catanalta oli ilmoitettu huoltomiehille, että meiltä puuttuu vinssistä joku ruuvi. Tulkkina toimineen tyypin ilme oli näkemisen arvoinen, kun kippari veti roadariteipit irti kyseisen vinssin kyljestä ja nosti rummun kannelle. Miehistömme kollokiaalisen ranskankielen taito oli yhdistettynäkin rajoitettu, mutta olimme ymmärtävinämme, että kaveri esitti ainakin epäilyjä kyseisen vinssin asentajan äidin ja isoäidin syntyperistä ja kunniallisuudesta nähdessään, että kaikki neljä pulttia todellakin puuttuivat, samoin rattaat ja muut pensselit, jotka olimme koonneet talteen rummun irrottua.
Herrat löysivät paikallisesta chandler-liikkeestä sopivalla halkaisijalla ja kierteellä varustettuja kuusiokolopultteja, mutta tietystit tuuman verran liian pitkiä. Hiljalleen tihuuttavassa sateessa toinen heistä sahasi laiturilla pollarin päällä rautasahalla teräspulteista ylimääräisen tuuman pois, viilasi päät kuntoon, purki styyrpuurin puoleisen vastaavan vinssin mallikappaleeksi ja kokosi sen perusteella vinssin ratasmysteerin, ruuvasi rummun paikalleen ja ojensi kipparille voitonriemuisen näköisenä vinssin kammen: sopii kokeilla, että rumpu pyörii oikeaan suuntaan!
Irroitettuaan vielä moottoreiden hydraulisten akselijarrujen kengät laippojen ympäriltä ranskalaisparivaljakko julisti saamansa mission suoritetuksi, kumosi tarjoamamme pastikset nuuskien hyväksyvin ilmein pentteristä tulevia tuoksuja ja poistui pimenneeseen iltaan kohti Perpignania. Siirryimme jo jonkin aikaa odottaneen pastaillallisen pariin.
Seuraavan aamun valjetessa aurinkoisena, lämpimänä ja lähes tyynenä päädyttiin Alicanten sijasta suunnistaa sunnuntaiaamuna suoraan Torreviejaan, ellei peräti Cartagenaan asti, mutta viettää sitä ennen pyykki- ynnä muu venehuoltopäivä varsin viihtyisäksi osoittautuneessa Puerto Morairassa.
Kipparin kirjoituspöytä salongissa. Baarimestarin päivän drinkiksi sattui ”Mojito”.
Katamaraanilla Välimereltä Karibialle 