Yön pimeinä tunteina kippari ihmetteli joutessaan omituista kolahtelua, joka tuntui kuuluvan pedestaalin istuimen alta, ja josta sisäkkö oli vahtinsa aikana jo huomauttanut. Ilmiö unohtui kuitenkin seuraavien purjemanööverien tuoksinassa.
Tuulen tyyntyessä yöllä Mallorcan saaren länsipuolella piti saada koneet käyntiin, mutta styyrpuurin puoleinen myllypä menikin starttiavaimen käännöstä täysin mykäksi ja pimeäksi. Käynnistys onnistui vasta usean yrityksen jälkeen, kun välillä oli nollattu moottorin EVC-ohjauselektroniikka pääkytkimestä. Tätä ihmetellessä selvisi syy aiemmalle kolahtelullekin: konehuoneessa sijaitsevan autopilotin työyksikön jatkona oleva vaihteisto, joka muuttaa lineaarimoottorin liikkeen toista peräsintä käyttävän kardaaniakseliston pyörinnäksi oli lähes irti pedistään. Neljän tukevan pultin muttereista oli kaksi juuri putoamaisillaan pilssiin ja paksua vanerilevyä tukemaan kiinnitetyn kulmapalan laminointi oli irtoamassa. Härveli liikahteli kiinnityksissään ja piti pahaenteistä kolinaa autopilotin ohjatessa. Muutaman tunnin sisällä se olisi todennäköisesti irronnut ja hajonnut ns. käsiin. Tämä ilmeni siis kolme päivää sen jälkeen kun Catanan telakka oli kahdentanut autopilottiasennuksen sekä ”testannut ja tarkistanut kaiken”.
Moottori ja voimansiirto oli ”testattu” yhtä perusteellisesti korjausten jälkeen: käynnistysongelmien lisäksi koneen käydessä alakierroksilla akseli ravistaa niin, että lasit kilisevät kaapissa tyhjyyttään. Ponteva reklamointi telakalle näyttäisi johtavan siihen, että veistämön huoltopartio odottanee meitä ensimmäisessä manner- Espanjan satamassa, joka suunnitelman mukaisesti on Puerto Moraira.
Oheiset kuvat kertovat huoltopysähdyksestä Andraitxissa, Mallorcan saarella. Dieseliäkin saatiin, joskaan yleiseurooppalainen sirukortti ei täälläkään toiminut jostain teknisestä syystä. Eli käteisrahaakin kannattaa näillä vesillä jossain piilossa pitää. Meillä se pidetäänkin niin piilossa, että joka satamamaksun ja tankkiaseman kohdalla rahakätkön löytäminen kestää aina yhtä kauan.
Sweet Janina ankkurissa Andraitxin lahdella 17.10. 2006
Muonituspartio matkalla supermercadoon: Peeter, Olli, Mirjam ja Heimar
Koko Andraitxin ankkurilahtea ilahduttanut kitara- ja rommikolasessio veneemme avaralla peräkannella oli tuskin vaiennut, kun piti jo herätä nostamaan ankkuria ja hiipimään ilman ankkurivaloja yöpyviä pimeitä veneitä väistellen ulos merelle. Inhimillisesti katsoen liian varhaista lähtöä siivittivät kipparin aina yhtä synkät sääennusteet, jotka lupasivat alkavaa ja voimistuvaa vasta- eli länsituulta heti torstain vastaisesta yöstä alkaen. Auringon noustessa nostimme siis purjeet ja matka jatkui kohti Ibizaa. Kevyt sivumyötäinen idästä vei meitä peruspurjeilla seitsemän solmun keskivauhtia lounaaseen.
Ibizan pääkaupungin satamassa on parikin marinaa, joille yhteistä on kohtalaiset palvelut ja aivan sikakorkea satamamaksu (150 euroa, joka tosin on suhteutettava aluksen 18 x 9 metrin ulottuvuuksiin). Kipparin ilmoitettua kuitanneensa satamatoimistosta yöksi laituripaikan tai tarkemmin sanottuna kaksi, Tuikku huomasi kysyä, että ovatko ne edes vierekkäin….
Kaupungin edustalla pyörii kantosiipeä ja muuta pikalauttaa kuin Tallinnanlahdella. Krääsäkauppaa riittää, samoin eritasoisia ravintoloita; jos kunto kestää kiivetä vanhan kaupungin kukkulalle, niin sieltä näkee hyvin ja kauas. Ajankohdasta johtuen melko suuri osa paikoista ja palveluista alkaa olla suljettuja, mutta sivukatuja kiertelemällä saattaa löytää ravintolan, jossa vähenevien turistien on myös paikallista tunnelmaa.
Katamaraanilla Välimereltä Karibialle 