Perillä

auringon.jpg

Viimeisen purjehduspäivän koitto 12.12.

Seuraavana iltapäivänä saatiin vielä 2,5-kiloinen mahi-mahi ja puolitoistakiloinen barracuda, joten tuoreessa kalassa pysyttiin loppuun asti.

Ennusteiden mukaisesti tuuli alkoi vähitellen heikentyä ja aallokko vaimeta. Miehistöhytin suihkussa pystyi jo seisomaan pitämättä seinistä kiinni. Loppumatka tehtiin täysin purjein, jonkin aikaa spinaakkerillakin ja lopulta koneilla, kun veto loppui purjeista lähes kokonaan.

Martiniquen saari nousi ensimmäisenä näkyviin styyrpuurissa lähestyttäessä St. Lucian pohjoiskärjessä olevaa reittipistettä. Ensimmäiset operaattorit tulivat kantaman päähän, ja puhelinpaniikki alkoi. Pari päivää oli jo spekuloitu sillä, ehdittäisiinkö maaliin valoisana aikana – nyt näytti siltä, että perille päästäisiin juuri kun pimeä laskeutuu.

Tuuli virisi uudelleen auringon laskiessa tiistaina juuri kuin kiersimme saaren luoteispuolelle. Maalilinjaa ei näkynyt, mutta toimitsijavene piti kiitettävästi radioyhteyttä saapuviin veneisiin ja näytti jopa hakuvalolla suuntaa. Kuvausveneen pörrätessä ympärillä Sweet Janina lipui täysin purjein maaliin, sai äänimerkin ja viralliset onnittelut ARC-radiolta sekä epävirallisemman tervehdyksen yläkerrasta vuolaan sadekuuron muodossa. Miehistö laski ripeästi purjeet ja valmistautui ankkurointiin. Laituripaikkaakin tarjottiin, mutta pimeässä satamassa pyöriminen ei houkutellut – ehtisihän sinne seuraavan päivän valossakin. Laskettiin siis ankkuri Rodney Bayn hiekkarannan edustalle ja ryhdyttiin ihmettelemään tilannetta. Heimar poksautti magnum-pullon ja toisenkin; onniteltiin toisiamme. Outo hiljaisuus vallitsi veneen ollessa ensimmäisen kerran kuuteentoista päivään paikallaan tyyntyneellä lahdella. Vaimea steel pan -reggae kantautui satamasta, puhelimet tikittivät perilletuloviestejä ystäville ja tutuille.

Varsinaiset tulojuhlat alkoivat seuraavana päivänä, kun aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen siirryttiin marinaan. ARC-berthing opasti meitä radiolla peruuttelemaan A- ja B laitureiden väliin – muiden kattien paikat olivat joko ulkopuolella tai kauempana marinan eteläpuolen laitureissa. Mandy oli säästänyt kymmenen metriä leveää aisapaikkaa aivan päälaiturin juuressa ilmoittaen muille vastaanottajille, että vain J suostuisi ajamaan isolla veneellä moiseen läpeen. Siihenhän Sweet Janina taitettiin paraatipaikalle, ARCin jo tutut tytöt halasivat kipparin ja miehistön, ja samantien oli kaikilla kylmät rum punch -mukit käpälissä. Olo oli lievästi sanottuna helpottunut ja vapautunut.

paatos.jpg

Virallinen päätösposeeraus Rodney Bayn marinan paraatipaikalla

Pari tuntia kestäneiden maahantulomuodollisuuksien lomassa kippari ehti istahtaa TapsaT:n kanssa terassille järjestämään kaikki matkan aikana tarpeettomasti kärjistyneet pienet erimielisyydet asiallisella keskustelulla oikeaan asentoon parin pina coladan väliin. Sitten kokoonnuttiin keulakannelle viralliseen päättäjäiskuvaan, minkä jälkeen miehistö heitti kipparinsa juuri vaihdettuine vaatteineen satama-altaaseen.

uinti.jpg

Virallinen maaliintuloaika oli 18:15:15 paikallista aikaa (UTC-4); purjehdus kesti 16 päivää, 9 tuntia, 15 minuuttia ja 15 sekuntia. Merimaileja gps-trippiin kertyi 2865. Sijoitus jäänee multihull-luokassa noin puoleen väliin, missä ei ole kehumista, mutta kisamenestys ei alunperinkään ollut varustamon päätavoite. Nyt tiedettäisiin siitäkin osastosta paljon enemmän. Vene ja ennenkaikkea miehistö tulivat kuitenkin ehjinä perille aikaan, joka oli päivää lyhyempi kuin kipparin alkuperäinen arvio.

Valtameripurjehduksesta ja yhdessäolosta merillä opittiin kaikki paljon uusia asioita. Kokemus on sen kokoinen, että sen sulattamiseen menee jonkin aikaa. Kaikkiaan seilattiin tällä reissulla lähes 4500 mailia ja käytiin viidessätoista satamassa.

Kippari ja kipparska kiittävät varustamoa luottamuksesta ja ainutlaatuisesta tilaisuudesta ylittää valtameri isolla katilla tutussa seurassa sekä miehistöä oikealla hengellä ja asenteella tehdystä yhteistyöstä ynnä kaikesta hauskanpidosta ja hyvin syömisestä. On ollut hienoa seurata, miten alunperin varsin vähäisellä keskimääräisellä purjehduskokemuksella varustettu miehistö on kasvanut täysin merikelpoiseksi joukkueeksi, jolla nyt voisi jo haastaa luokan kärkipäänkin veneitä.

Kiitokset myös lukijoille yli 7500 käynnistä näillä blogisivuilla tähän mennessä sekä kommenteista ja sähköpostiviesteistä, jotka ovat edelleen tervetulleita osoitteeseen jmharju(@)fastmail.fm.

Näihin kuviin ja tunnelmiin St. Lucian saarelta päätämme tämän matkakertomuksen. Keskitymme Karibian lämmössä turismiin sekä odottamaan Adeian maaliintuloa ja drinkkejä, joista sen omistajan Chrisin ja kipparin Evanin kanssa lyötiin lähtiessä vetoa….

marina.jpg

Sweet Janina Rodney Bay Marinassa. Perspektiiviä antaa vieressä oleva Sweden Yachts 42.

(Sweet Janina omistajineen jää Karibialle valtaosan miehistöstä palatessa 20.12. jouluksi kotiin.)

2 vastausta to “Perillä”

  1. olli heikkilä Says:

    Onnittelut perillä olijoille.
    Mukava oli lukea tätä blogia.
    Hyvät joulunajat sinne lämpimään.

    t. olli

  2. Feliks Mägus Says:

    Mahtava. Onnittelut puolestani. Ja kaikille hyvää joulua!

    t. Feliks

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: