Yhtä juhlaa

kaato.jpg

6.12.: Heimar kaataa juhlajuomaa laseihin

Harvemmin on itsenäisyyspäivää vietetty yhtä hienossa säässä kuin tällä kertaa. Kuohujuomalasit kohotettiin asiaankuuluvan hartaan tunnelman vallitessa ja Sibeliuksen soidessa ulkokaiuttimista. Kiitokset kaikille itsenäisyyspäivätervehdyksen lähettäneille ja erityisesti Lauttasaaren ARC-teamille, jonka viestin kirvoittamana järjestävä seurakin lähetti onnitteluviestin kaikille suomalaismiehistöille.

itsarimalja.jpg

Heimar, Olli ja Tapsa T kohottavat maljan Suomen itsenäisyydelle. Yleensä juhlamalja juodaan seisaaltaan, mutta valtameren aallokossa joutuu myöntämään vapauksia, joita ei pidä tulkita epäkunnioittaviksi.

winston.jpg

Merivahti valppaana: myös Tapsa K kohottaa juhlamaljan

Seuraavana päivänä juhlat jatkuivat Ollin synttäreillä. Ainoa samana vuonna syntyneen kipparin mieleen tullut asia puosun ikävuosien määrästä oli 56 kilobitin modeemi: aikanaan kova sana ja tekniikan viimeistä huutoa, sittemmin jo toisenkin sukupolven ohittama, mutta vieläkin käypää kamaa ainakin joissain hommissa….

onnea.jpg

Syntymäpäiväonnittelut: Tapani T. (oik.) ja Olli, 56 v.

lahja3.jpg

Olli sai lahjaksi näköispatsaan

Synttäreiden kunniaksi illalliseksi oli Ollin toivomuksesta Tuomaksen katkarapurisoton ainakin toinen tuleminen: riisiä, sipulia, valkosipulia, parsaa, kuorittuina pannulla paistettuja katkarapuja, limettimehua, valkoviiniä, sherryä ja vielä final touchina veneen aiemmilta retkiltä kaappiin jäänyt Tunisian viimeinen kosto: perperi-harissa.

Jo ylityksen alkuvaiheessa muutettiin vahtivuorolistaa siten, että jokaisessa neljässä parivahdissa on ainakin yksi rutinoidumpi keittiöhenkilö. Varsinaisten aterioiden eli aamiaisen ja illallisen valmistus Heimarin tekemän perusruokalistan ja siihen liittyvän ohjeistuksen perusteella on jaettu neljän vahdin kesken siten, että keittiövuorossa oleva vahti ehtii hoitaa myös ateriatarjoilun ja tiskin ennen merivahtinsa alkua. Lounas toimii joko itsepalveluna tai ex tempore in cognito -pohjalta. Käytännössä lista pyörähtää siten, että jokainen vahti hoitaa joka neljäs päivä kaksi ateriaa peräkkäin.
Meillähän on edelleen käytössä siirtopurjehduksella hyväksi havaittu systeemi, jossa merivahtivuorot ovat yöllä kolmen ja päivällä neljän tunnin mittaisia, jolloin vuorojen kelloajat vaihtuvat päivästä toiseen ilman lyhyempiä ns. koiravahteja. Keittiövuorojärjestelyn tarkoituksena on vapauttaa Heimar jatkuvasta keittiövastuusta ajamaan myös venettä keskellä yötä siinä kuin muutkin.

Kiitämme lämpimästi saamistamme kommenteista ja emaileista – niistäkin, joissa epäillään ettemme ymmärrä ajaa maalia kohti, vaan kruisailemme auringossa leveysasteista päätellen sinne tänne.
Aiemminkin on todettu, ettei täysin myötäiseen ajaminen parikymmentä astetta shiftaavissa 16 m/s puuskissa ja nelimetrisessä aallokossa ole katamaraanilla ehkä luontevin tapa edetä. Myötätuulipurjevarustuksemme on kevyemmän kelin kamaa, ja peruspurjein ajettaessa ns. virsikirja ilman puomia on näissä keleissä jonkin verran epästabiili viritys, varsinkin kun isopurjeen puomia ei voi jalustaa yhtä ulos kuin yksirunkoisissa, joita nimitämme täällä metronomeiksi. Katin takilassahan ei ole peräharusta, koska isopurjeen korkea ahvenselkä ei mahtuisi käännöksissä sen alta. Päävantit on siksi suunnattu varsin taakse, joten ne rajoittavat puomin ja purjeen asentoa myötätuulella. Catanan nerokkaan jalustusjärjestelmän yhdysrakenteisesta preventterijärjestelystä huolimatta isopurjeen ahvenselkä pyrkii puuskissa lerppumaan väärälle puolelle, mikä taivuttaa lattoja ilkeän näköiselle mutkalle. Niinpä kuoppaisella ja puuskaisella kelillä on tyydyttävä leikkaamaan kurssia sen verran sivuun, että keulapurje pysyy vedossa samalla puolella kuin isopurje.

Tänään perjantaina aamulla tuulen hellitettyä vähän jalustimme joutesssamme purjeet virsikirjalle ja aloitimme asymptoottis-kyberneettisen ohjausgeometrian virittelyn. Ensimmäinen huomio oli se, että käsin tarkasti ajamalla homma toimii, mutta autopilotti ei ehdi tuulen suunnan muutoksiin mukaan riittävän nopeasti, ei edes vähän korkeammalla response-asetuksella, kuin mitä olemme ainukaisen pilottimme säästämiseksi käyttäneet. Tämä ei tietenkään riittänyt Tapsa T:lle (dipl.ins.), joka raportoi tunnin kuluttua vahtivuoronsa alkamisesta testijaksonsa tuloksena oikeat parametrit: windwane-asetuksella 172 astetta isopurjeen vastakkaisella puolella, response-arvolla 5 autopilotti ehtii 98-prosenttisesti hätiin tuulen yrittäessä isopurjeen väärälle puolelle. Niinpä kaikkien riemuksi ajamme nyt suoraan kohti St. Luciaa 9-10 solmun nopeudella plotterin povatessa jo alle sadan tunnin saapumisaikoja saaren pohjoiskärjessä olevalle reittipisteelle.

valipala1.jpg

Pikkusuolainen tapas maistuu purjehduksen lomassa

Yksi vastaus to “Yhtä juhlaa”

  1. Malla Says:

    Hi Olli and the rest of the crew,

    Greetings from Oakland, California! The guys are watching Sharks hockey and taking a brief brake to check out your pixs. I swear it looks way too cushy for a trip in the middle of the ocean… are you sure you all aren’t still on shore at Canary Islands???

    Anyhow, give us a call when you get on shore at St. Lucia. Good luck for the rest of the trip!

    Malla, James, Jason & Miles

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: