ARC avataan virallisesti

Viikonvaihteessa tuuli kääntyi idän ja kaakon puolelle nostaen aallokon, joka aiheutti ikävän edestakaisen swellin Vela Latina -laituriin. Katamaraanit ja yksi trimaran keikkuivat edestakaisin laituriköysien ja ankkureiden tai poijujen välissä nykien epämiellyttävästi. Lankonkeihin piti tehdä toinen toistaan vähemmän elegantteja köysivirityksiä pitämään ne irti betonilaiturista vuorovesihissin noustessa ja laskiessa.

Sunnuntaina satamassa oli vilkasta: ARCin viralliset avajaiset sattuivat heti aamupäivällä juostun maratoonin perään. Satama oli suljettu liikenteeltä, ja juoksijat tulivat tunnelista satama-alueelle, kävivät laiturin puolivälissä kääntymässä kadoten sitten taas kaupungille. ARC-miehistöt odottelivat helteisessä auringonpaisteessa juoksun päättymistä ryhmittäytyneenä kansallisuuslippujensa taakse.

Suomalaisia ryhmittäytymässä lipunnostoon

Suomen lippua kantoi Erika (s/y Tarina) ja Eestin lippua Heimar

Puolenpäivän maissa kulkue lähti Espanjan johdolla muiden maiden seuratessa espanjankielisessä aakkosjärjestyksessä kukin omaa lippuaan kantaen. Sweet Janinan sekamiehistön suomalaisilla oli lievä identiteettikriisi: kenen joukoissa tässä seistään. Suomalaisia oli kuitenkin sen verran ponteva porukka jo ilman meitäkin, että päätimme vahvistaa heti kaksihenkisen Eslovenian jälkeen marssivaa Estonian kolmen hengen joukkuetta, jonka perässä seurasivat Finlandian tiiviit rivit.

Estonia ja Finlandia peräkkäin, taustalla Estados Unidosin tähtilippu

Virallisten tervetuliaispuheiden jälkeen liput nostettiin aitoespanjalaiseen tyyliin äänekkään ilotulituspaukkeen säestyksellä. Avajaisten jälkeen seurasi Don Pedron järjestämä värikäs kansainvälinen jollakisa ynnä muita aktiviteetteja, joihin miehistöt olivat ilmoittaneet joukkueita etukäteen, ja lopuksi barbecue-illallinen Texaco-aseman laiturissa.

Erika odottaa merkkiä lipunnostoon

kuvateksti: Ollin ja Aigin avajaisposeeraus

Sympaattisella Don Pedrolla oli järjestelyjen keskellä aikaa pysähtyä kuvaan ja vielä kiittää kuvaajaa kädestäpitäen

Varsin sosiaalisen viikonlopun jälkeen puosu päätti vaihtaa lankongin päässä olevan ”Welcome Aboard” -mattomme versioon ”No Entry”, sillä maanantaina jatkui arki ja valmistelujen loputon työlista. Volvo-Pentan koneet ja Northern LIghts -dieselgeneraattori saivat uudet öljyt ja suodattimet. Kipparin viidentoista sanan hätäespanja riitti mainiosti kommunikointiin yksikielisen, mutta oikealla asenteella toimivan huoltomiehen kanssa; saatiinpa hankituksi jopa puuttuvat varasuodattimet generaattoria varten.

Iltapäivällä muonituspartio palasi Hiper-Dinosta ensimmäisen toimituserän kanssa. 1200 litraa vettä ja muita juomia siirtyi ketterästi lankonkia pitkin peräkannelle peittäen sen kokonaan. Laatikot ja muut pakkaukset purettiin, jokainen pullo ja tölkki kasteltiin tai pyyhittiin Heimarin ihmeaineella ja pakattiin suunnitelman mukaisiin säilytyspaikkoihin, joita isossa katissa on runsaasti. Silti ihmetytti, miten vaivattomasti valtava määrä tavaraa katosi kaappeihin ja punkkien alle. Alkoi spekulointi sillä, miten paino vaikuttaa veneen käyttäytymiseen, saadaanko alus lateraaliseen tasapainoon, ja miten vältetään etu/takapainoisuus. Periaatteessa kannattaisi ostaa Kanarialta niin paljon säilyvää provianttia kuin järkevästi saa kulkemaan, koska kertovat kauppojen olevan Karibialla harvassa ja kalliita.

Osa aluksen juomavarannosta, joka on laskettu varmuuden vuoksi 26 vuorokaudeksi

Hikisen maanantain päätteeksi päätettiin myöntää Heimarille vapaailta ja syödä illallinen läheisessä Tapas-Barissa. Paikallisen perinneruoan, talon jumalaisen erikoisjälkiruoan ja parin Carlos Primeron jälkeen pojat siirtyivät Tropicalin alakerran baariin, josta palasivat neljän aikoihin aamulla. Sielläkin oli kuulemma hyvät mojitot.

Seuraavaksi alkaa ruokatavaroiden rahtaus, joka tapahtunee kolmessa erässä. Pakkaamiseen sopivia muovilaatikoita on jo hankittu. Viinipullojen pakkaamiseen neuvottiin provisioning-seminaarissa näppärä tapa: leikataan vesipullosta kaula ja työnnetään viiniruukku sinne ja pinoon. Tämä tieto tosin tuli liian myöhään, koska kaikki tähän mennessä tyhjennetyt vesipullot on tietenkin kääritty laulaen rullalle ja kierrätetty roskiin.

Loppuviikkoa kohti vauhti satamassa kiihtyy, ja ruokakaupoissa alkaa olla tiivistä. Jo tänään keskiviikkona oli Hiper-Dinossa loputtoman pitkät jonot ja kaikilla jonottajilla monta kärryllistä tavaraa. Liikkeet tehnevät merkittävän osan vuotuisesta tilistään ARCin lähtöviikolla.

Tänään alkoi vihdoin tulla selvyyttä Volvo-Pentan elektroniikkakäyttöihin, jotka ovat vilkutelleet vihreitä ja punaisia valojaan jo monta viikkoa niin että ne on pitänyt teipata peittoon. Lisäksi toisesta koneesta on joskus irronnut kontrolli tyystin sopivasti yllättävässä tilanteessa – viimeksi pysäköitäessä Las Palmasissa laituriin – aiheuttaen vauhdikkaita ja hauskoja vaaratilanteita. Lisämausteena ilmiöön kuuluu vielä toisen koneen kieltäytyminen silloin tällöin käynnistymästä purjeita laskettaessa, kunnes järjestelmä on nollattu moottorin pääkytkimestä ja tehty muutama muu omituinen rituaali samalla loitsuja lukien. Veneestä ei jostain syystä löydy minkäänlaista manuaalia tähän laitteeseen, jonka varsinaisen työyksikön kannen alta paljastuu mystinen digitaalinäyttö sekä lisää käyttö- ja kalibrointinäppäimistöä. Härvelin tarkoitus on mahdollistaa koneiden käytön hallinta kahdesta ohjauspisteestä sähköisillä vivuilla, jotka on yhdistetty koneiden kaasu- ja vaihdevaijereita työnteleviin servopurkkeihin. Tähänasti tapaamamme huoltoasiantuntijat Välimerellä ja Kanarialla ovat vain kohautelleet olkapäitään ja levitelleet käsiään laitteen pysyvän jouluvalaistuksen edessä. Mutta kipparin keksittyä soittaa Volvo-Pentan suomalaiselle maahantuojalle, sieltä löytyi puhelimeen surffarituttu vuosien takaa, ja asiat alkoivat edetä. Pian sieltä soitti takaisin kaveri, joka selvästikin ymmärsi ko. laitteen sielunelämää ja auttoi meitä etenemään oikeaan suuntaan vian löytämiseksi. Kunhan vielä manuaali saadaan imuroiduksi netistä, alkavat virhekoodit ja muut salat selvitä, näin ainakin me ikuiset optimistit uskomme… Meriterveiset sekä kiitokset avusta ja asiallisesta palveluasenteesta Calle Nymanille ja Simo Salolle Volvo-Pentaan.

Ja lopuksi, koska sitä paljon kysytään: Heimarin keskiviikon illallinen oli tuoreista keitetyistä punajuurista tehty salaatti, jossa oli lisäksi pieniä perunoita, turkkilaisia papuja, punasipulia, paistettuja chorizo-viipaleita, kapriksia varsineen, keitettyä kananmunaa ja balsamicoetikka-oliiviöljykastike, päälle vielä anjovista ja sinihomejuustoa; sitten serranokinkulla, grillatulla paprikalla ja purjosipulilla täytettyjä tortellineja, gaspacho-kastiketta sekä vielä päälle persiljaa ja paljon henkeä sekä viiniksi Coto Rosado.

Jälkiruoaksi tarjottu tuoreesta punaisesta kaktuksenhedelmästä puristetulla mehulla höystetty mieto mojito maistui myös erinomaisen hyvältä.